Heräsin aikasta myöhään (valvottuani timangipelin kera 03 asti:D) ja huomasin aivan upean auringon, joka korosti puiden syksyistä väriä <3
Ei muuta kuin kahvit nassuun ja koiria viemään ulos. Viliputille potkin taas lehtiä ja käskin etsiä oravia, Nella sen sijaan sai hieman olla "palvesluskoira" ja tottista vedettiin. Hienoja olivat molemmat <3
Mulle iski nenu ja posket hekumoimaan kilpaa syksyn punaisten lehtien kanssa ja olo oli mahtava, jaksoin jopa imuroida ja luututa lattiat!! :D Sitten jumituin koneelle pelaamaan xD Parantumaton
Tänään on ollut hyvä fiilis, vaikka väliin onkin ahdistanut asiat ö y x ja z. Mutta paskat niistä. Kaikki hoituu olen varma.
Mun piti tehdä ruokaakin, itselleni. Mutta korvasin sen näköjään pannullisella kahvia kunnes muistin että "syödä pitää tai tulee kiukku!" No huomenna syön. (söin tänäänkin) kymmenen edestä.
KOhta annan koirille pusut ja suukot ja painun aa aa tuutimaan, jotta jaksan herätä aamulla aikasin (eli klo 16 :D) VITSI oli :P
Tsiigaillaan
perjantai 17. lokakuuta 2014
tiistai 14. lokakuuta 2014
Tää taitaa olla maailman NEGATIIVISIN BLOGi
jossa ei käsitellä kylläkään syömishäiriöitä ja niiden ihannointia.
Voiko 7 kiloa koiraa oikeasti tuhota 2 parisuhdetta? Jos minusta on kiinni niin EI, jos muista niin KYLLÄ.
Tässä sitä siis istutaan ja katsellaan tuota pientä vanupalloa ja pohditaan. TAAS. Mihin se menisi? MIKSI se menisi? Mitä olisi ilman sitä? Mitä ON sen kanssa?
Kaikkihan sen tietää, että mun ON/OFF suhde on just ONOFF. mutta elämä tuon valkoisen vanupallon kanssa <3 voi kestää jopa sen 15 vuotta :) Ehdotonta rakkautta <3
Hra Ö ei vaan hyväksy asiaa VANUPALLO, mutta se on hänen ongelmansa. (onni se jolla on suurin pnkelma joku pieni koira vs parisuhde) minä kun en voi elää enää ilman tuota pikkuista muhvuttia <3 Mutta hra Ö on jatkamassa eloaan ilman MINUA ja koiria sikäli mikäli muhvut alias VANUPALLON aion pitää.
Tämän jatkuvan shaiban lisäksi mua vituttaa niinku ihan kaikki. Se että mikään ei virastoissa suju (paitsi ULOSOTOSSA JOO!!!) ja vittu että menin rikkomaan miniläppärini /ois hajonnu ilman apuakin ihan pian/ Elämä on ihanaa ja samalla niin perseestä. 30 v kriisi. Muutan muorin luokse. Soitan hälle huomenna. heti. <3
siiija <3
Voiko 7 kiloa koiraa oikeasti tuhota 2 parisuhdetta? Jos minusta on kiinni niin EI, jos muista niin KYLLÄ.
Tässä sitä siis istutaan ja katsellaan tuota pientä vanupalloa ja pohditaan. TAAS. Mihin se menisi? MIKSI se menisi? Mitä olisi ilman sitä? Mitä ON sen kanssa?
Kaikkihan sen tietää, että mun ON/OFF suhde on just ONOFF. mutta elämä tuon valkoisen vanupallon kanssa <3 voi kestää jopa sen 15 vuotta :) Ehdotonta rakkautta <3
Hra Ö ei vaan hyväksy asiaa VANUPALLO, mutta se on hänen ongelmansa. (onni se jolla on suurin pnkelma joku pieni koira vs parisuhde) minä kun en voi elää enää ilman tuota pikkuista muhvuttia <3 Mutta hra Ö on jatkamassa eloaan ilman MINUA ja koiria sikäli mikäli muhvut alias VANUPALLON aion pitää.
Tämän jatkuvan shaiban lisäksi mua vituttaa niinku ihan kaikki. Se että mikään ei virastoissa suju (paitsi ULOSOTOSSA JOO!!!) ja vittu että menin rikkomaan miniläppärini /ois hajonnu ilman apuakin ihan pian/ Elämä on ihanaa ja samalla niin perseestä. 30 v kriisi. Muutan muorin luokse. Soitan hälle huomenna. heti. <3
siiija <3
perjantai 10. lokakuuta 2014
Tänään ei suju
Mikään. Ei siis niin vtun mikään ei suju!
Tunnen itseni entistä isommaksi luuseriksi, paskaksi mitättömäksi vitun PUMMIKSI ja sitä OLEN.
Kunpa voisin vain vetää itteni sinne vaahteran haaran jatkoksi saatana
Mutta eih! Minä akka se taistelen ja sinnittelen ja vittu HÄPEÄN tätä perkeleen paskaa tilannettani. (*syytä onki, oot työtön jnejne) = EEEEVVVVKKKKVITTY YHTÄÄN
Helpottipas.
Hommat ei nyt mene ihan mun suunnitelman mukaan ja se pistää käyrää otsaan. Ison käyrän. Mutta koska kaikki hokee " se on vaa elämää/kaikki hoituu"" niin vittu just niin! Joo hoituu. Mut niiku koska kuinka mitä ja kuka maksaa?
Rehellisesti: Voisin vetää itteni jurriin ja hirttää tämän söpön pääni.
TODELLISUUS: olen siihen liian HEIKKO.
"katotaa huomen huomen " on jo nii paskaa et ÄÄÄK. !!!1!!
Onneks on noi koirat.
Tsiuh!
Tunnen itseni entistä isommaksi luuseriksi, paskaksi mitättömäksi vitun PUMMIKSI ja sitä OLEN.
Kunpa voisin vain vetää itteni sinne vaahteran haaran jatkoksi saatana
Mutta eih! Minä akka se taistelen ja sinnittelen ja vittu HÄPEÄN tätä perkeleen paskaa tilannettani. (*syytä onki, oot työtön jnejne) = EEEEVVVVKKKKVITTY YHTÄÄN
Helpottipas.
Hommat ei nyt mene ihan mun suunnitelman mukaan ja se pistää käyrää otsaan. Ison käyrän. Mutta koska kaikki hokee " se on vaa elämää/kaikki hoituu"" niin vittu just niin! Joo hoituu. Mut niiku koska kuinka mitä ja kuka maksaa?
Rehellisesti: Voisin vetää itteni jurriin ja hirttää tämän söpön pääni.
TODELLISUUS: olen siihen liian HEIKKO.
"katotaa huomen huomen " on jo nii paskaa et ÄÄÄK. !!!1!!
Onneks on noi koirat.
Tsiuh!
lauantai 4. lokakuuta 2014
heipsan
Istun tässä ja katselen koirien riehumista, ne ovat niin iloisia :). Odotan kun kahvinkeitin plupluttaa itsensä loppuun ja katselen.. Ulos ikkunasta, koiria, ulos ikkunasta. Käärin tupakan ja katselen koiria. Mietin.
Mietin niin kovasti. On Lauantai, se ryyppypäivä. Kello vasta 1840. Muut jo kihartavat hiuksiaan , maalaavat silmiään ja nauttivat ne "pohjat" ennen tanssiklubia.
Kyllä, se kelpaisi minullekkin, en kiellä!
Mutta silti päätän jäädä kotiin. Mehukatti maistuu viinilasissa yhtä hyvälle kuin baarissa, eikä huomenna ole tukalaa oloa. Olo on silti kumman tyhjä.
Kunnes joku pieni Bokseri tuo päänsä syliin ja katsoo iloa tihkuvilla simmuillaan; "mamma oot parasta! KAIKKI tää on parasta!"
<3
Mietin niin kovasti. On Lauantai, se ryyppypäivä. Kello vasta 1840. Muut jo kihartavat hiuksiaan , maalaavat silmiään ja nauttivat ne "pohjat" ennen tanssiklubia.
Kyllä, se kelpaisi minullekkin, en kiellä!
Mutta silti päätän jäädä kotiin. Mehukatti maistuu viinilasissa yhtä hyvälle kuin baarissa, eikä huomenna ole tukalaa oloa. Olo on silti kumman tyhjä.
Kunnes joku pieni Bokseri tuo päänsä syliin ja katsoo iloa tihkuvilla simmuillaan; "mamma oot parasta! KAIKKI tää on parasta!"
<3
Jostain on aloitettava..
Koirat ovat 98% koko elämäni joten niille on hyvä olla ihan oma bloginsa.
Minä.. Minä taas haluan jauhaa omasta elämästäni ja koirista ihan erikseen, siksi siis aloitan toisen :)
Elämä on näin karvaa vaille 29-vuotiaan näkökulmasta ihan täyttä kaaosta ja hulluutta. Mun pitäis olla jo naimisissa, duunissa ja niitä lapsiakin.. EI KUULU MUN haaveisiin. (paitsi työt ja elämän prinssin /kanssa/ naiminen)
Tällähetkellä kaikki on ihan sekaisin, asunto lähtee remontin vuoksi alta ja uutta etsitään, mutta sen esteenä on noin + 3000 € velkoja ja voi taivas.. Miten mä tästä selviän? Ellen laskemalla housuja alas ja sitä en tee edes herra Ö:lle.. *harvoin*
No kaikki kyllä selviää, sen olen oppinut rakkaalta ystävältäni. Hänen tapaamisensa myötä myös painava paniikkihäiriöni on kadottanut otteensa minusta, toki joskus puree varpaasta, mutta potkin sitä päähän.
Se mitä tunsin tämän vuoden maaliskuussa/huhtikuussa on poissa! Se kalvava ahdistus, joka söi sisältä kaiken, tiputti hiukset ripset ja kuivaannutti huuletkin1! ON POISSA. Nyt on vain voittamisen halu. Ja minä voitan.
Mutta ilman ihanaakin ihanampaa S.ää en olisi tässä (jopas rimmasi :D) ja hänen perheensä <3 Voi kuinka heitä kaikkia rakastan!
Uskon että kaikki kääntyy vielä oikein päin ja minäkin löydän sen ELÄMÄNI miehen ;) Jos en, Menen S:n esikoisen kanssa naimisiin ja synnyttelen niitä betoniporsaita :D:D
Olette maailman rakkaimmat<3!
Olen siis 29 vuotias akan retale, joka rakastaa syksyä ja koiria. Ja jolla on monimutkainen lapsus/nuoruus/aikuus takana niin ja edessä.
Elämä heittää aina välillä sellaista häränpyllyä ja arpanoppaa, ettei aina tedä missä mennään ja kuka edes on! Onneksi ONNEKSI (minun onnekseni;D) elämä viskasi minut epsooseen ja ah, sen lapsuuden rakkaimmain ystävän lähelle.
Kaikki ei ole silti ollut ruusunkukkia ja escadan tuoksua, ei ei.. Olen monet tapahtumat feidannut ja niistä sittne surua kantanut. MUTTA: oppia ikä kaikki!
Nyt haluaisin vain lasten kanssa hassuttelemaan lisää ja olla rakkaani S:n kanssa <3
S on maailman kärsivällisin, pitkämielisin ja maailman paras ihminen ja äiti. Äiti.. Kunpa minustakin joskus kasvaisi edes jotain siihen suuntaan! Kovasti koitan kuitenkin!
Olen oppinut tässä kuudessa kuukaudessa uudestaan mitä on YSTÄVYYS, AVULIAISUUS ja KÄRSIVÄLLISYYS ja kaikesta kiitos kuuluu S:lle. Kunpa jonain päivänä voisin maksaa kaiken takaisin <3 Ja maksankin. En välttämättä rahallisesti kaikkea, mutta osittain.
Olette elämäni <3
KR
Minä.. Minä taas haluan jauhaa omasta elämästäni ja koirista ihan erikseen, siksi siis aloitan toisen :)
Elämä on näin karvaa vaille 29-vuotiaan näkökulmasta ihan täyttä kaaosta ja hulluutta. Mun pitäis olla jo naimisissa, duunissa ja niitä lapsiakin.. EI KUULU MUN haaveisiin. (paitsi työt ja elämän prinssin /kanssa/ naiminen)
Tällähetkellä kaikki on ihan sekaisin, asunto lähtee remontin vuoksi alta ja uutta etsitään, mutta sen esteenä on noin + 3000 € velkoja ja voi taivas.. Miten mä tästä selviän? Ellen laskemalla housuja alas ja sitä en tee edes herra Ö:lle.. *harvoin*
No kaikki kyllä selviää, sen olen oppinut rakkaalta ystävältäni. Hänen tapaamisensa myötä myös painava paniikkihäiriöni on kadottanut otteensa minusta, toki joskus puree varpaasta, mutta potkin sitä päähän.
Se mitä tunsin tämän vuoden maaliskuussa/huhtikuussa on poissa! Se kalvava ahdistus, joka söi sisältä kaiken, tiputti hiukset ripset ja kuivaannutti huuletkin1! ON POISSA. Nyt on vain voittamisen halu. Ja minä voitan.
Mutta ilman ihanaakin ihanampaa S.ää en olisi tässä (jopas rimmasi :D) ja hänen perheensä <3 Voi kuinka heitä kaikkia rakastan!
Uskon että kaikki kääntyy vielä oikein päin ja minäkin löydän sen ELÄMÄNI miehen ;) Jos en, Menen S:n esikoisen kanssa naimisiin ja synnyttelen niitä betoniporsaita :D:D
Olette maailman rakkaimmat<3!
Olen siis 29 vuotias akan retale, joka rakastaa syksyä ja koiria. Ja jolla on monimutkainen lapsus/nuoruus/aikuus takana niin ja edessä.
Elämä heittää aina välillä sellaista häränpyllyä ja arpanoppaa, ettei aina tedä missä mennään ja kuka edes on! Onneksi ONNEKSI (minun onnekseni;D) elämä viskasi minut epsooseen ja ah, sen lapsuuden rakkaimmain ystävän lähelle.
Kaikki ei ole silti ollut ruusunkukkia ja escadan tuoksua, ei ei.. Olen monet tapahtumat feidannut ja niistä sittne surua kantanut. MUTTA: oppia ikä kaikki!
Nyt haluaisin vain lasten kanssa hassuttelemaan lisää ja olla rakkaani S:n kanssa <3
S on maailman kärsivällisin, pitkämielisin ja maailman paras ihminen ja äiti. Äiti.. Kunpa minustakin joskus kasvaisi edes jotain siihen suuntaan! Kovasti koitan kuitenkin!
Olen oppinut tässä kuudessa kuukaudessa uudestaan mitä on YSTÄVYYS, AVULIAISUUS ja KÄRSIVÄLLISYYS ja kaikesta kiitos kuuluu S:lle. Kunpa jonain päivänä voisin maksaa kaiken takaisin <3 Ja maksankin. En välttämättä rahallisesti kaikkea, mutta osittain.
Olette elämäni <3
KR
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)