Moikkis taas!

Lyhyesti:
Hain kouluun, pääsin sinne.
Haaveiltiin miehen kanssa kaupungin asunnosta (toinen asui yksärillä toinen SATOlla) saatiin se.(siis kaup. kämppä)
Aloin kyllästyä ja tylsistyä,koska koulua oli se 1-3 krt viikko. Sain vain opintoVITUNtukea.
Päätin hakea töitä. Pääsin haastatteluun. Pääsin toiseen haastatteluun. Ja sain TÖITÄ.

Olen riidellyt ystävieni kanssa, olen ollut vaikea Ystäväni ovat olleet vaikeita. Mieheni on ollut vaikea. (ja on edelleen <3). Olen pohtinut ja miettinyt, ollut todella ahdistunut ja sitten: PIM!
Ei en seonnut (valitettavasti:D) vaan kaikki palaset, ne jotka ovat olleet hukassa vuodesta 2007 saakka, loksahtivat paikoilleen ja näin kaiken ihan uusin silmin.

Kannoin valtavaa taakkaa harteillani, elin pienessä surukuplassani kokoajan.  Koko helvetin ajan vuoden 2007 kesästä vuoden 2015 helmikuun alkuun. Se kupla oli Äiti.  Äitini ja hänen poismenonsa.
Suurempaa surua en ole koskaan kokenut ja toivon etten koekkaan.

En tiedä mitä asiasta sanoisin, mutta sen voin sanoa: älä tee kuten minä tein! Minä hautasin sen surun viinaan. Kaikkihan sen tietävät, että hetken ilo loppu illan suru.
Ei se viina auta mihinkään. Tosiasia.


Elämäni on saanut ihan uuden käänteen. Se painava ahdistava suru, joka harteitani on painanut on poissa. Äiti ei ole poissa, Hän, minun Rakas  Äitini on aina Ikuisesti sydämessäni ja mukanani, tein mitä vain. Mutta olotilani on muuttunut.
Oloni on rauhallinen, varma ja toiveikas. Tulevaisuus kiinnostaa ja innolla odotan uuden työpaikkani avajaisia sekä tiiminä työskentelyä.

Olen liikkunut ihmisten ilmoilla useamman kerran viikossa ja ihan jopa omasta tahdostani :D

Siinä missä aiemmin panikoin päivän myöhässä olevasta sähkölaskusta tuntuu olevan valovuosia :D Nyt vain naurahdan, päivä tai kaksi ei maata kaada! Kiitos minun S:lle :) Kunpa hänkin huomaisi saman muutoksen minussa kuin itse olen huomannut!


Kaiken kaikkiaan, elämä hymyilee, ja minä hymyilen takaisin. Olen koulussa, olen saanut töitä rakastamaltani alalta, mieheni kanssa saimme kaupungin asunnon jossa hyvät ulkoilumaastot koiria ajatellen.. Halpa vuokra hyvät palkat!

Pakko olla kiitollinen <3

Ja niin olenkin. Olemme:)

PS: Kaupanala on ihana. On hyväntuulista asiakasta, pahantuulista ja kaikkea siltä väliltä. Sama koskee meitä myyjiä.
Mutta se pieni hymy, katsekontaksi tai nyökkäys voi muuttaa pahankin päivän hyväksi.

Itse asioin tänään niin nyrppiksen neidin kassalla että huh :D Sitruunatkin muuttuivat hunajaisiksi, mutta minä hymyilin hänelle (saamatta mitään! takaisin) Ja mietin, onneksi en ole tuollainen. On mullakin ne mädät päivät mutta silti hymyilen tai ainakin yritän!:
Nyt kauniita unia <3 Me painumme vielä pissakävelylle!


Suurella <3: KR

Kirkas maailma

Monen monen monta vuotta olen kulkenut "sokeana". Tutkinut kulkemani reitit tarkkaan ja niihin jumiutunut. Uusi tuntematon prisma/Cittari on ollut kauhistus "hae sä maito mä lihan" Näköyhteys katoaa sekunniksi ja sitten rämmitäänkin ja koppaillaan edes jokseenkin samanvärisen takin hihasta kiinni "mihin menit??!" huomataksesi: VÄÄRÄ MIES!
 Nolona soperrat anteeksi ja tunnet sen turhautuneisuuden "kun mä en vittu näe..! Missä se saatana on.. Voi vitunvittu!"
Kohteesi (sen oikean ) tavoitettuasi et päästä enää irti. Loput tavarat haetaan yhdessä tai ne saavat jäädä.
Ei ole heikkonäköisell'ä helppoa..

Tänään menin Instruun ja hankin itselleni piilolinssit 8-9:n? vuoden tauon jälkeen. Sain tietää silmieni kunnon, näkökyvyn sun muut lääketieteelliset asiat ja lopulta MAHTAVAN palvelun (kiitos lippulaivan Instru!) jälkeen kuljin ulos uudet kumit silmissäni. JA voi tytöt se maailma, joka mulle avautui! Mä ihailin ja tutkin, huokailin ja taas ihailin sitä kirkasta selkeää näkymää <3 Melkein 10 vuotta omaa idiotismiani olen elänyt sumussa (kirjaimellisesti) ja haparoinut tylsiksikin käyneitä tuttuja reittejä, panikoinut autossa ja eksynyt miehestäni kaupassa :D

Nyt minä näen. Näen koulussa ne tärkeät asiat taululla, koirani kaukana metsässä, hiipparit lauantai öisin kadulla ja mieheni toisella puolen kaupan käytävää :)!

Ihan älyttömän mahtava olotila ja antaa muuten sen 100% lisää itseluottamusta. "mä näen".

Palaan taas <3

PS sain kokeesta koulussa 38/40 pistettä <3!


T: KR ja uudet silmät uusi maailma!