Vähän etuajassa ;)
Heräsin tänään kummallisen hyväntuulisena, vaikka vietinkin yöni sohvalla. Makkarissa ei ilma kulkenut ja inkku piereskeli. Tuntui etten saa happea ja kirmasin olohuoneeseen avaamaan parvekkeen oven ja nuuhkin kirpeää pakkasyön tuulta minkä skämäsillä keuhkoillani ehdin. Päätin sitten jäädä olkkariin unille ja se taisi olla ihan jees päätös.
Huomenna on se suomi-ihmisten virallisista virallisin kännäyspäivä ja mua itseasiassa hieman se ahdistaa.. Haluaisin olla ihan vaan himassa, siemailla oluen kaksi saunan päälle ja lorvia sohvalla. Onneksi mun ei ole pakko tehdä mitään mitä en halua :)
Kohta alkaa taas koulu, ihanaa! Vaikka meidät jaetaankin nyt omiin ryhmiimme eli merkkarit ja datikset.. Snif aloin jo dikata porukasta niin paljon ja nyt täytyy taas tutustua uusiin ihmisiin. No kyllä mä selviän :D hahhah olenhan super vuman.
Ootan innolla ens vuotta. Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan?! Niin hyvää kuin pahaakin. Kaikki otetaan vastaan tällä vimmalla jonka olen jostain saanut kaivettua esiin.
Fiilis on jotain sanoinkuvaamatonta. Oon käynyt niin paljon asioita läpi päässäni, kelannut tekemiäni ja tekemättä jättämiäni juttuja, kaikkia niitä hyviä ja pahoja asioita. Miettinyt mitä olen oppinut, missä oon kehittynyt, mitä täytyy vielä oppia ja tehdä että olen jokseenkin se sama Pikku-Jenna kuin valovuosia sitten.
Suurin edistys taitaa olla (omasta mielestäni) se, että mä nautin elämästä nykyisin. On ihanaa herätä aamulla, siemata kahvit ja heittää koiran(rien) kanssa lenkki. Siivoilla, shoppailla ja niin olla koulussa.
Elää ja nauttia elämästä.
Miehen kanssa ollaan myös edistytty ihan saatanan paljon <3 Toki meillä vieläkin kipinää sinkoaa niin hyvän kuin pahankin puolella, mutta me ollaan opittu rauhoittumaan ja puhumaan. Siinä missä ennen ihan kunnolla vedettiin herneet ja jaakot neniimme ja paineltiin kuka mihinkin. Hienoa hyvä me!
Tästä on siis hyvä aloittaa uutta vuotta ja nauttia siitä entistäkin enemmän!
Hyvästi ahdistus ja murheet, tervetuloa elämä nautinnot ja seikkalut!
T:KR ja elämän nälkä
maanantai 29. joulukuuta 2014
maanantai 15. joulukuuta 2014
Koulua, ovenkarmeja ja harmaita hiuksia
aloitin tosiaan koulun 2.12.14 ja joo kivaahan siellä on. Jengi on hauskaa ja opettajatkin kivoja. Kaikille on tullut myös selväksi alter egoni alias Pikku Myy ;) (sorry for that)
Oon ollut Ö:n luona nyt kai jo pari viikkoa Nepsun kanssa ja voi penteleen piski! Se on siis yksinollessaan (minä koulussa, mies töissä) syönyt tuolla vessassa yhden ovenkarmin, juonut vessanpöntön tyhjäksi, pureskellut vessan lukkoa ja ollut hyvin ahdistunut.
Koitin sille kuonokoppaa. Sellaista muovista. No paskanmarjat, joka kerta vastassa oli koira, massiiviset tuhot ja kuonokoppa joko lattialla tai kaulalla roikkumassa. Ja voi kyllä! Vaikka mitä virityksiä koitin jotta naamari pysyisi, mutta noup. :D Nyt jo naurattaa, silloin itketti.
kaipa se tästä, koska mehän tullaan viettämään täällä kakkoskodissa PALJON aikaa tulevaisuudessa ;) Joten Nepsis saa alkaa tottua.
Tänään kuitenkin mennään koiran kanssa kotiin, on paperihommia + 3 koulupäivää. Ne ollaan kotona ja sitten alkaakin 3 viikon joululoma joka varmaankin tullaan viettämään täällä murujen luona <3
Oon kyllä nauttinut olostani. Siis ihan kaikintavoin. On ollut hyvä ja turvallinen olo, kotoisa ja lämmin. Tähän voisi jopa tottua ;)
Kesällekkin on tehty alustavia suunnitelmia, ne ovat vain säästämistä sekä pientä hiontaa vaille valmiit. Odotan ihan älyttömästi <3 Vau.
Kai tän jutun pointti oli kertoa, että olen tällähetkellä äärettömän onnellinen, tyytyväinen ja iloinen. Elämä alkaa muotoutua pikkuhiljaa urilleen ja voin sanoa odottavani tulevaisuutta INNOLLA: en enää murehtien ja ahdisttusta kokien.
Onhan mulla aika ihana Ö <3
Nyt tiskaamaan1
T: KR ja Ihana elämä
Oon ollut Ö:n luona nyt kai jo pari viikkoa Nepsun kanssa ja voi penteleen piski! Se on siis yksinollessaan (minä koulussa, mies töissä) syönyt tuolla vessassa yhden ovenkarmin, juonut vessanpöntön tyhjäksi, pureskellut vessan lukkoa ja ollut hyvin ahdistunut.
Koitin sille kuonokoppaa. Sellaista muovista. No paskanmarjat, joka kerta vastassa oli koira, massiiviset tuhot ja kuonokoppa joko lattialla tai kaulalla roikkumassa. Ja voi kyllä! Vaikka mitä virityksiä koitin jotta naamari pysyisi, mutta noup. :D Nyt jo naurattaa, silloin itketti.
kaipa se tästä, koska mehän tullaan viettämään täällä kakkoskodissa PALJON aikaa tulevaisuudessa ;) Joten Nepsis saa alkaa tottua.
Tänään kuitenkin mennään koiran kanssa kotiin, on paperihommia + 3 koulupäivää. Ne ollaan kotona ja sitten alkaakin 3 viikon joululoma joka varmaankin tullaan viettämään täällä murujen luona <3
Oon kyllä nauttinut olostani. Siis ihan kaikintavoin. On ollut hyvä ja turvallinen olo, kotoisa ja lämmin. Tähän voisi jopa tottua ;)
Kesällekkin on tehty alustavia suunnitelmia, ne ovat vain säästämistä sekä pientä hiontaa vaille valmiit. Odotan ihan älyttömästi <3 Vau.
Kai tän jutun pointti oli kertoa, että olen tällähetkellä äärettömän onnellinen, tyytyväinen ja iloinen. Elämä alkaa muotoutua pikkuhiljaa urilleen ja voin sanoa odottavani tulevaisuutta INNOLLA: en enää murehtien ja ahdisttusta kokien.
Onhan mulla aika ihana Ö <3
Nyt tiskaamaan1
T: KR ja Ihana elämä
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
Ylitä itsesi- viikko
Kävin tosiaan siellä kouluhaastattelussa ja sitten eräänä iltana nikotiinipurkkaa jauhaessani suustani kuului iso POKS ja syljin käteeni jonkin palan.. Paineen tunne leuoissani helpotti ja arvasin heti, jotta paikka on irti. Poissa.
Tarkastus suuhun ja karu totuus paljastui: ei auta itku vaan hammaslääkäri kutsuu.
Minä joka pelkään hammaslääkäriä enemmän kuin mitään, soittelin ja varailin aikoja ja lopulta perjantaina löysin itseni Espoon keskustasta terveyskeskus Samariasta.
Siis jotain niin kamalaa!! Mutta lopulta 30 min myöhemmin poistuin hymyillen (vaikkakin täristen) ja itseni ylittäneenä (Jo toinen kerta tälle viikkoa!!!) Samariasta suussani väliaikainen lääkepaikka :)
Koko hoitokeissi oli yksi suuren suuri ja nolottava episodi. Odotushuoneessa koitin rauhoitella itseäni kaikin keinoin ja saada alkavan paniikin pois. Kutsuttaessa huoneeseen, mietin kahdesti ja lipaisin koloa suussani "joo mennään vaan".. Huoneessa se iski. NÄIN sen _tuolin_.
Istuin siihen täristen ja jotain pikaista kerroin miksi paikalla olen. Siinä se. Kurkkaus suuhun ja sitten huomaan silmilläni sen piikin. Kymmen metrisen puudutus piikin ja mieleeni palasi ajat ala-asteelta. Kipua. KAUHUA KIPUA! Kysyin mihin tuo piikki on menossa ja kuultuani sen sai paniikki vallan ja kaikki keskeytyi.
Minä iso aikuinen nainen, itken ja kiroan kaikki maailman alimpaan helvettiin ja pyydän päästä kotiin.
Kymmenen minuuttia siinä juteltuamme ja minun rauhoituttua, saimme sovittua diilin väliaikaisesta paikasta jonka laittoon menisi minuutti ja sillä pärjäisin joulukuun alkuun, jolloin on uusi hml-keikka esilääkityksellä.
Myönnän, nolottaa moinen purkaus, mutta tein sen ja olen ylpeä! Olisin voinut jättää menemättä ja olla ilman ruokaa ja kahvia edelleen :D
Joulukuussa siis uudestaan ja kovin kehutulle ihmiselle esilääkityksen kera :)
T: KR ja hammaslääkäri pelko
Tarkastus suuhun ja karu totuus paljastui: ei auta itku vaan hammaslääkäri kutsuu.
Minä joka pelkään hammaslääkäriä enemmän kuin mitään, soittelin ja varailin aikoja ja lopulta perjantaina löysin itseni Espoon keskustasta terveyskeskus Samariasta.
Siis jotain niin kamalaa!! Mutta lopulta 30 min myöhemmin poistuin hymyillen (vaikkakin täristen) ja itseni ylittäneenä (Jo toinen kerta tälle viikkoa!!!) Samariasta suussani väliaikainen lääkepaikka :)
Koko hoitokeissi oli yksi suuren suuri ja nolottava episodi. Odotushuoneessa koitin rauhoitella itseäni kaikin keinoin ja saada alkavan paniikin pois. Kutsuttaessa huoneeseen, mietin kahdesti ja lipaisin koloa suussani "joo mennään vaan".. Huoneessa se iski. NÄIN sen _tuolin_.
Istuin siihen täristen ja jotain pikaista kerroin miksi paikalla olen. Siinä se. Kurkkaus suuhun ja sitten huomaan silmilläni sen piikin. Kymmen metrisen puudutus piikin ja mieleeni palasi ajat ala-asteelta. Kipua. KAUHUA KIPUA! Kysyin mihin tuo piikki on menossa ja kuultuani sen sai paniikki vallan ja kaikki keskeytyi.
Minä iso aikuinen nainen, itken ja kiroan kaikki maailman alimpaan helvettiin ja pyydän päästä kotiin.
Kymmenen minuuttia siinä juteltuamme ja minun rauhoituttua, saimme sovittua diilin väliaikaisesta paikasta jonka laittoon menisi minuutti ja sillä pärjäisin joulukuun alkuun, jolloin on uusi hml-keikka esilääkityksellä.
Myönnän, nolottaa moinen purkaus, mutta tein sen ja olen ylpeä! Olisin voinut jättää menemättä ja olla ilman ruokaa ja kahvia edelleen :D
Joulukuussa siis uudestaan ja kovin kehutulle ihmiselle esilääkityksen kera :)
T: KR ja hammaslääkäri pelko
tiistai 11. marraskuuta 2014
Kouluhaastattelu
Kävin eilen kouluhaastattelussa, johan olen loisinut kotona monta kuukautta.
Ja en muista koska viimeksi olen saanut niin pahan paniikkikohtauksen! Olin aivan varma että kuolen. Henki ei kulkenut, jalat eivät meinanneet kantaa ja oksennus oli ihan lähellä.
En pystynyt puhumaankaan kuskilleni ja itku puristi silmää sydämen lyöntien tahdissa.
Tärisin kuin haavanlehti ja teki mieli vain karata paikalta, antaa olla. Mutta MINÄ TEIN SEN!
Tuon kamalan kokemuksen jälkeen iski niin paha olo, että nielin oksennusta takaisin ja koitin vain sulkea ajatukseni. Minä voitin. Ylitin itseni. (Ilman herra Ö:tä se ei olisi tapahtunut)
Sitten iski kylmyys, se puri luihin ja ytimiin ja edelleen olo oli heikko. Vaikka kauhukokemus oli ohitse. Kun viimein pääsin kotiin, lysähdin Nellan kanssa ulkoilun jälkeen sohvalle ja siitä en suuremmin noussut.
En oikein käsitä mikä siinä niin ahdisti, liekö se iso paikka ja suuret määrät ihmisiä.. Mutta se oli kamalaa.
Silti, enemmän kuin mitään haluan ks paikkaan opiskelemaan!
Nyt jännätään pääsenkö:)
T: Ei pidä ihmisjoukoista ihminen
Ja en muista koska viimeksi olen saanut niin pahan paniikkikohtauksen! Olin aivan varma että kuolen. Henki ei kulkenut, jalat eivät meinanneet kantaa ja oksennus oli ihan lähellä.
En pystynyt puhumaankaan kuskilleni ja itku puristi silmää sydämen lyöntien tahdissa.
Tärisin kuin haavanlehti ja teki mieli vain karata paikalta, antaa olla. Mutta MINÄ TEIN SEN!
Tuon kamalan kokemuksen jälkeen iski niin paha olo, että nielin oksennusta takaisin ja koitin vain sulkea ajatukseni. Minä voitin. Ylitin itseni. (Ilman herra Ö:tä se ei olisi tapahtunut)
Sitten iski kylmyys, se puri luihin ja ytimiin ja edelleen olo oli heikko. Vaikka kauhukokemus oli ohitse. Kun viimein pääsin kotiin, lysähdin Nellan kanssa ulkoilun jälkeen sohvalle ja siitä en suuremmin noussut.
En oikein käsitä mikä siinä niin ahdisti, liekö se iso paikka ja suuret määrät ihmisiä.. Mutta se oli kamalaa.
Silti, enemmän kuin mitään haluan ks paikkaan opiskelemaan!
Nyt jännätään pääsenkö:)
T: Ei pidä ihmisjoukoista ihminen
perjantai 17. lokakuuta 2014
Vihdoinkin hyvä päivä?
Heräsin aikasta myöhään (valvottuani timangipelin kera 03 asti:D) ja huomasin aivan upean auringon, joka korosti puiden syksyistä väriä <3
Ei muuta kuin kahvit nassuun ja koiria viemään ulos. Viliputille potkin taas lehtiä ja käskin etsiä oravia, Nella sen sijaan sai hieman olla "palvesluskoira" ja tottista vedettiin. Hienoja olivat molemmat <3
Mulle iski nenu ja posket hekumoimaan kilpaa syksyn punaisten lehtien kanssa ja olo oli mahtava, jaksoin jopa imuroida ja luututa lattiat!! :D Sitten jumituin koneelle pelaamaan xD Parantumaton
Tänään on ollut hyvä fiilis, vaikka väliin onkin ahdistanut asiat ö y x ja z. Mutta paskat niistä. Kaikki hoituu olen varma.
Mun piti tehdä ruokaakin, itselleni. Mutta korvasin sen näköjään pannullisella kahvia kunnes muistin että "syödä pitää tai tulee kiukku!" No huomenna syön. (söin tänäänkin) kymmenen edestä.
KOhta annan koirille pusut ja suukot ja painun aa aa tuutimaan, jotta jaksan herätä aamulla aikasin (eli klo 16 :D) VITSI oli :P
Tsiigaillaan
Ei muuta kuin kahvit nassuun ja koiria viemään ulos. Viliputille potkin taas lehtiä ja käskin etsiä oravia, Nella sen sijaan sai hieman olla "palvesluskoira" ja tottista vedettiin. Hienoja olivat molemmat <3
Mulle iski nenu ja posket hekumoimaan kilpaa syksyn punaisten lehtien kanssa ja olo oli mahtava, jaksoin jopa imuroida ja luututa lattiat!! :D Sitten jumituin koneelle pelaamaan xD Parantumaton
Tänään on ollut hyvä fiilis, vaikka väliin onkin ahdistanut asiat ö y x ja z. Mutta paskat niistä. Kaikki hoituu olen varma.
Mun piti tehdä ruokaakin, itselleni. Mutta korvasin sen näköjään pannullisella kahvia kunnes muistin että "syödä pitää tai tulee kiukku!" No huomenna syön. (söin tänäänkin) kymmenen edestä.
KOhta annan koirille pusut ja suukot ja painun aa aa tuutimaan, jotta jaksan herätä aamulla aikasin (eli klo 16 :D) VITSI oli :P
Tsiigaillaan
tiistai 14. lokakuuta 2014
Tää taitaa olla maailman NEGATIIVISIN BLOGi
jossa ei käsitellä kylläkään syömishäiriöitä ja niiden ihannointia.
Voiko 7 kiloa koiraa oikeasti tuhota 2 parisuhdetta? Jos minusta on kiinni niin EI, jos muista niin KYLLÄ.
Tässä sitä siis istutaan ja katsellaan tuota pientä vanupalloa ja pohditaan. TAAS. Mihin se menisi? MIKSI se menisi? Mitä olisi ilman sitä? Mitä ON sen kanssa?
Kaikkihan sen tietää, että mun ON/OFF suhde on just ONOFF. mutta elämä tuon valkoisen vanupallon kanssa <3 voi kestää jopa sen 15 vuotta :) Ehdotonta rakkautta <3
Hra Ö ei vaan hyväksy asiaa VANUPALLO, mutta se on hänen ongelmansa. (onni se jolla on suurin pnkelma joku pieni koira vs parisuhde) minä kun en voi elää enää ilman tuota pikkuista muhvuttia <3 Mutta hra Ö on jatkamassa eloaan ilman MINUA ja koiria sikäli mikäli muhvut alias VANUPALLON aion pitää.
Tämän jatkuvan shaiban lisäksi mua vituttaa niinku ihan kaikki. Se että mikään ei virastoissa suju (paitsi ULOSOTOSSA JOO!!!) ja vittu että menin rikkomaan miniläppärini /ois hajonnu ilman apuakin ihan pian/ Elämä on ihanaa ja samalla niin perseestä. 30 v kriisi. Muutan muorin luokse. Soitan hälle huomenna. heti. <3
siiija <3
Voiko 7 kiloa koiraa oikeasti tuhota 2 parisuhdetta? Jos minusta on kiinni niin EI, jos muista niin KYLLÄ.
Tässä sitä siis istutaan ja katsellaan tuota pientä vanupalloa ja pohditaan. TAAS. Mihin se menisi? MIKSI se menisi? Mitä olisi ilman sitä? Mitä ON sen kanssa?
Kaikkihan sen tietää, että mun ON/OFF suhde on just ONOFF. mutta elämä tuon valkoisen vanupallon kanssa <3 voi kestää jopa sen 15 vuotta :) Ehdotonta rakkautta <3
Hra Ö ei vaan hyväksy asiaa VANUPALLO, mutta se on hänen ongelmansa. (onni se jolla on suurin pnkelma joku pieni koira vs parisuhde) minä kun en voi elää enää ilman tuota pikkuista muhvuttia <3 Mutta hra Ö on jatkamassa eloaan ilman MINUA ja koiria sikäli mikäli muhvut alias VANUPALLON aion pitää.
Tämän jatkuvan shaiban lisäksi mua vituttaa niinku ihan kaikki. Se että mikään ei virastoissa suju (paitsi ULOSOTOSSA JOO!!!) ja vittu että menin rikkomaan miniläppärini /ois hajonnu ilman apuakin ihan pian/ Elämä on ihanaa ja samalla niin perseestä. 30 v kriisi. Muutan muorin luokse. Soitan hälle huomenna. heti. <3
siiija <3
perjantai 10. lokakuuta 2014
Tänään ei suju
Mikään. Ei siis niin vtun mikään ei suju!
Tunnen itseni entistä isommaksi luuseriksi, paskaksi mitättömäksi vitun PUMMIKSI ja sitä OLEN.
Kunpa voisin vain vetää itteni sinne vaahteran haaran jatkoksi saatana
Mutta eih! Minä akka se taistelen ja sinnittelen ja vittu HÄPEÄN tätä perkeleen paskaa tilannettani. (*syytä onki, oot työtön jnejne) = EEEEVVVVKKKKVITTY YHTÄÄN
Helpottipas.
Hommat ei nyt mene ihan mun suunnitelman mukaan ja se pistää käyrää otsaan. Ison käyrän. Mutta koska kaikki hokee " se on vaa elämää/kaikki hoituu"" niin vittu just niin! Joo hoituu. Mut niiku koska kuinka mitä ja kuka maksaa?
Rehellisesti: Voisin vetää itteni jurriin ja hirttää tämän söpön pääni.
TODELLISUUS: olen siihen liian HEIKKO.
"katotaa huomen huomen " on jo nii paskaa et ÄÄÄK. !!!1!!
Onneks on noi koirat.
Tsiuh!
Tunnen itseni entistä isommaksi luuseriksi, paskaksi mitättömäksi vitun PUMMIKSI ja sitä OLEN.
Kunpa voisin vain vetää itteni sinne vaahteran haaran jatkoksi saatana
Mutta eih! Minä akka se taistelen ja sinnittelen ja vittu HÄPEÄN tätä perkeleen paskaa tilannettani. (*syytä onki, oot työtön jnejne) = EEEEVVVVKKKKVITTY YHTÄÄN
Helpottipas.
Hommat ei nyt mene ihan mun suunnitelman mukaan ja se pistää käyrää otsaan. Ison käyrän. Mutta koska kaikki hokee " se on vaa elämää/kaikki hoituu"" niin vittu just niin! Joo hoituu. Mut niiku koska kuinka mitä ja kuka maksaa?
Rehellisesti: Voisin vetää itteni jurriin ja hirttää tämän söpön pääni.
TODELLISUUS: olen siihen liian HEIKKO.
"katotaa huomen huomen " on jo nii paskaa et ÄÄÄK. !!!1!!
Onneks on noi koirat.
Tsiuh!
lauantai 4. lokakuuta 2014
heipsan
Istun tässä ja katselen koirien riehumista, ne ovat niin iloisia :). Odotan kun kahvinkeitin plupluttaa itsensä loppuun ja katselen.. Ulos ikkunasta, koiria, ulos ikkunasta. Käärin tupakan ja katselen koiria. Mietin.
Mietin niin kovasti. On Lauantai, se ryyppypäivä. Kello vasta 1840. Muut jo kihartavat hiuksiaan , maalaavat silmiään ja nauttivat ne "pohjat" ennen tanssiklubia.
Kyllä, se kelpaisi minullekkin, en kiellä!
Mutta silti päätän jäädä kotiin. Mehukatti maistuu viinilasissa yhtä hyvälle kuin baarissa, eikä huomenna ole tukalaa oloa. Olo on silti kumman tyhjä.
Kunnes joku pieni Bokseri tuo päänsä syliin ja katsoo iloa tihkuvilla simmuillaan; "mamma oot parasta! KAIKKI tää on parasta!"
<3
Mietin niin kovasti. On Lauantai, se ryyppypäivä. Kello vasta 1840. Muut jo kihartavat hiuksiaan , maalaavat silmiään ja nauttivat ne "pohjat" ennen tanssiklubia.
Kyllä, se kelpaisi minullekkin, en kiellä!
Mutta silti päätän jäädä kotiin. Mehukatti maistuu viinilasissa yhtä hyvälle kuin baarissa, eikä huomenna ole tukalaa oloa. Olo on silti kumman tyhjä.
Kunnes joku pieni Bokseri tuo päänsä syliin ja katsoo iloa tihkuvilla simmuillaan; "mamma oot parasta! KAIKKI tää on parasta!"
<3
Jostain on aloitettava..
Koirat ovat 98% koko elämäni joten niille on hyvä olla ihan oma bloginsa.
Minä.. Minä taas haluan jauhaa omasta elämästäni ja koirista ihan erikseen, siksi siis aloitan toisen :)
Elämä on näin karvaa vaille 29-vuotiaan näkökulmasta ihan täyttä kaaosta ja hulluutta. Mun pitäis olla jo naimisissa, duunissa ja niitä lapsiakin.. EI KUULU MUN haaveisiin. (paitsi työt ja elämän prinssin /kanssa/ naiminen)
Tällähetkellä kaikki on ihan sekaisin, asunto lähtee remontin vuoksi alta ja uutta etsitään, mutta sen esteenä on noin + 3000 € velkoja ja voi taivas.. Miten mä tästä selviän? Ellen laskemalla housuja alas ja sitä en tee edes herra Ö:lle.. *harvoin*
No kaikki kyllä selviää, sen olen oppinut rakkaalta ystävältäni. Hänen tapaamisensa myötä myös painava paniikkihäiriöni on kadottanut otteensa minusta, toki joskus puree varpaasta, mutta potkin sitä päähän.
Se mitä tunsin tämän vuoden maaliskuussa/huhtikuussa on poissa! Se kalvava ahdistus, joka söi sisältä kaiken, tiputti hiukset ripset ja kuivaannutti huuletkin1! ON POISSA. Nyt on vain voittamisen halu. Ja minä voitan.
Mutta ilman ihanaakin ihanampaa S.ää en olisi tässä (jopas rimmasi :D) ja hänen perheensä <3 Voi kuinka heitä kaikkia rakastan!
Uskon että kaikki kääntyy vielä oikein päin ja minäkin löydän sen ELÄMÄNI miehen ;) Jos en, Menen S:n esikoisen kanssa naimisiin ja synnyttelen niitä betoniporsaita :D:D
Olette maailman rakkaimmat<3!
Olen siis 29 vuotias akan retale, joka rakastaa syksyä ja koiria. Ja jolla on monimutkainen lapsus/nuoruus/aikuus takana niin ja edessä.
Elämä heittää aina välillä sellaista häränpyllyä ja arpanoppaa, ettei aina tedä missä mennään ja kuka edes on! Onneksi ONNEKSI (minun onnekseni;D) elämä viskasi minut epsooseen ja ah, sen lapsuuden rakkaimmain ystävän lähelle.
Kaikki ei ole silti ollut ruusunkukkia ja escadan tuoksua, ei ei.. Olen monet tapahtumat feidannut ja niistä sittne surua kantanut. MUTTA: oppia ikä kaikki!
Nyt haluaisin vain lasten kanssa hassuttelemaan lisää ja olla rakkaani S:n kanssa <3
S on maailman kärsivällisin, pitkämielisin ja maailman paras ihminen ja äiti. Äiti.. Kunpa minustakin joskus kasvaisi edes jotain siihen suuntaan! Kovasti koitan kuitenkin!
Olen oppinut tässä kuudessa kuukaudessa uudestaan mitä on YSTÄVYYS, AVULIAISUUS ja KÄRSIVÄLLISYYS ja kaikesta kiitos kuuluu S:lle. Kunpa jonain päivänä voisin maksaa kaiken takaisin <3 Ja maksankin. En välttämättä rahallisesti kaikkea, mutta osittain.
Olette elämäni <3
KR
Minä.. Minä taas haluan jauhaa omasta elämästäni ja koirista ihan erikseen, siksi siis aloitan toisen :)
Elämä on näin karvaa vaille 29-vuotiaan näkökulmasta ihan täyttä kaaosta ja hulluutta. Mun pitäis olla jo naimisissa, duunissa ja niitä lapsiakin.. EI KUULU MUN haaveisiin. (paitsi työt ja elämän prinssin /kanssa/ naiminen)
Tällähetkellä kaikki on ihan sekaisin, asunto lähtee remontin vuoksi alta ja uutta etsitään, mutta sen esteenä on noin + 3000 € velkoja ja voi taivas.. Miten mä tästä selviän? Ellen laskemalla housuja alas ja sitä en tee edes herra Ö:lle.. *harvoin*
No kaikki kyllä selviää, sen olen oppinut rakkaalta ystävältäni. Hänen tapaamisensa myötä myös painava paniikkihäiriöni on kadottanut otteensa minusta, toki joskus puree varpaasta, mutta potkin sitä päähän.
Se mitä tunsin tämän vuoden maaliskuussa/huhtikuussa on poissa! Se kalvava ahdistus, joka söi sisältä kaiken, tiputti hiukset ripset ja kuivaannutti huuletkin1! ON POISSA. Nyt on vain voittamisen halu. Ja minä voitan.
Mutta ilman ihanaakin ihanampaa S.ää en olisi tässä (jopas rimmasi :D) ja hänen perheensä <3 Voi kuinka heitä kaikkia rakastan!
Uskon että kaikki kääntyy vielä oikein päin ja minäkin löydän sen ELÄMÄNI miehen ;) Jos en, Menen S:n esikoisen kanssa naimisiin ja synnyttelen niitä betoniporsaita :D:D
Olette maailman rakkaimmat<3!
Olen siis 29 vuotias akan retale, joka rakastaa syksyä ja koiria. Ja jolla on monimutkainen lapsus/nuoruus/aikuus takana niin ja edessä.
Elämä heittää aina välillä sellaista häränpyllyä ja arpanoppaa, ettei aina tedä missä mennään ja kuka edes on! Onneksi ONNEKSI (minun onnekseni;D) elämä viskasi minut epsooseen ja ah, sen lapsuuden rakkaimmain ystävän lähelle.
Kaikki ei ole silti ollut ruusunkukkia ja escadan tuoksua, ei ei.. Olen monet tapahtumat feidannut ja niistä sittne surua kantanut. MUTTA: oppia ikä kaikki!
Nyt haluaisin vain lasten kanssa hassuttelemaan lisää ja olla rakkaani S:n kanssa <3
S on maailman kärsivällisin, pitkämielisin ja maailman paras ihminen ja äiti. Äiti.. Kunpa minustakin joskus kasvaisi edes jotain siihen suuntaan! Kovasti koitan kuitenkin!
Olen oppinut tässä kuudessa kuukaudessa uudestaan mitä on YSTÄVYYS, AVULIAISUUS ja KÄRSIVÄLLISYYS ja kaikesta kiitos kuuluu S:lle. Kunpa jonain päivänä voisin maksaa kaiken takaisin <3 Ja maksankin. En välttämättä rahallisesti kaikkea, mutta osittain.
Olette elämäni <3
KR
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)