Monen monen monta vuotta olen kulkenut "sokeana". Tutkinut kulkemani reitit tarkkaan ja niihin jumiutunut. Uusi tuntematon prisma/Cittari on ollut kauhistus "hae sä maito mä lihan" Näköyhteys katoaa sekunniksi ja sitten rämmitäänkin ja koppaillaan edes jokseenkin samanvärisen takin hihasta kiinni "mihin menit??!" huomataksesi: VÄÄRÄ MIES!
Nolona soperrat anteeksi ja tunnet sen turhautuneisuuden "kun mä en vittu näe..! Missä se saatana on.. Voi vitunvittu!"
Kohteesi (sen oikean ) tavoitettuasi et päästä enää irti. Loput tavarat haetaan yhdessä tai ne saavat jäädä.
Ei ole heikkonäköisell'ä helppoa..
Tänään menin Instruun ja hankin itselleni piilolinssit 8-9:n? vuoden tauon jälkeen. Sain tietää silmieni kunnon, näkökyvyn sun muut lääketieteelliset asiat ja lopulta MAHTAVAN palvelun (kiitos lippulaivan Instru!) jälkeen kuljin ulos uudet kumit silmissäni. JA voi tytöt se maailma, joka mulle avautui! Mä ihailin ja tutkin, huokailin ja taas ihailin sitä kirkasta selkeää näkymää <3 Melkein 10 vuotta omaa idiotismiani olen elänyt sumussa (kirjaimellisesti) ja haparoinut tylsiksikin käyneitä tuttuja reittejä, panikoinut autossa ja eksynyt miehestäni kaupassa :D
Nyt minä näen. Näen koulussa ne tärkeät asiat taululla, koirani kaukana metsässä, hiipparit lauantai öisin kadulla ja mieheni toisella puolen kaupan käytävää :)!
Ihan älyttömän mahtava olotila ja antaa muuten sen 100% lisää itseluottamusta. "mä näen".
Palaan taas <3
PS sain kokeesta koulussa 38/40 pistettä <3!
T: KR ja uudet silmät uusi maailma!
