Lyhyesti:
Hain kouluun, pääsin sinne.
Haaveiltiin miehen kanssa kaupungin asunnosta (toinen asui yksärillä toinen SATOlla) saatiin se.(siis kaup. kämppä)
Aloin kyllästyä ja tylsistyä,koska koulua oli se 1-3 krt viikko. Sain vain opintoVITUNtukea.
Päätin hakea töitä. Pääsin haastatteluun. Pääsin toiseen haastatteluun. Ja sain TÖITÄ.
Olen riidellyt ystävieni kanssa, olen ollut vaikea Ystäväni ovat olleet vaikeita. Mieheni on ollut vaikea. (ja on edelleen <3). Olen pohtinut ja miettinyt, ollut todella ahdistunut ja sitten: PIM!
Ei en seonnut (valitettavasti:D) vaan kaikki palaset, ne jotka ovat olleet hukassa vuodesta 2007 saakka, loksahtivat paikoilleen ja näin kaiken ihan uusin silmin.
Kannoin valtavaa taakkaa harteillani, elin pienessä surukuplassani kokoajan. Koko helvetin ajan vuoden 2007 kesästä vuoden 2015 helmikuun alkuun. Se kupla oli Äiti. Äitini ja hänen poismenonsa.
Suurempaa surua en ole koskaan kokenut ja toivon etten koekkaan.
En tiedä mitä asiasta sanoisin, mutta sen voin sanoa: älä tee kuten minä tein! Minä hautasin sen surun viinaan. Kaikkihan sen tietävät, että hetken ilo loppu illan suru.
Ei se viina auta mihinkään. Tosiasia.
Elämäni on saanut ihan uuden käänteen. Se painava ahdistava suru, joka harteitani on painanut on poissa. Äiti ei ole poissa, Hän, minun Rakas Äitini on aina Ikuisesti sydämessäni ja mukanani, tein mitä vain. Mutta olotilani on muuttunut.
Oloni on rauhallinen, varma ja toiveikas. Tulevaisuus kiinnostaa ja innolla odotan uuden työpaikkani avajaisia sekä tiiminä työskentelyä.
Olen liikkunut ihmisten ilmoilla useamman kerran viikossa ja ihan jopa omasta tahdostani :D
Siinä missä aiemmin panikoin päivän myöhässä olevasta sähkölaskusta tuntuu olevan valovuosia :D Nyt vain naurahdan, päivä tai kaksi ei maata kaada! Kiitos minun S:lle :) Kunpa hänkin huomaisi saman muutoksen minussa kuin itse olen huomannut!
Kaiken kaikkiaan, elämä hymyilee, ja minä hymyilen takaisin. Olen koulussa, olen saanut töitä rakastamaltani alalta, mieheni kanssa saimme kaupungin asunnon jossa hyvät ulkoilumaastot koiria ajatellen.. Halpa vuokra hyvät palkat!
Pakko olla kiitollinen <3
Ja niin olenkin. Olemme:)
PS: Kaupanala on ihana. On hyväntuulista asiakasta, pahantuulista ja kaikkea siltä väliltä. Sama koskee meitä myyjiä.
Mutta se pieni hymy, katsekontaksi tai nyökkäys voi muuttaa pahankin päivän hyväksi.
Itse asioin tänään niin nyrppiksen neidin kassalla että huh :D Sitruunatkin muuttuivat hunajaisiksi, mutta minä hymyilin hänelle (saamatta mitään! takaisin) Ja mietin, onneksi en ole tuollainen. On mullakin ne mädät päivät mutta silti hymyilen tai ainakin yritän!:
Nyt kauniita unia <3 Me painumme vielä pissakävelylle!
Suurella <3: KR
perjantai 27. helmikuuta 2015
tiistai 13. tammikuuta 2015
Kirkas maailma
Monen monen monta vuotta olen kulkenut "sokeana". Tutkinut kulkemani reitit tarkkaan ja niihin jumiutunut. Uusi tuntematon prisma/Cittari on ollut kauhistus "hae sä maito mä lihan" Näköyhteys katoaa sekunniksi ja sitten rämmitäänkin ja koppaillaan edes jokseenkin samanvärisen takin hihasta kiinni "mihin menit??!" huomataksesi: VÄÄRÄ MIES!
Nolona soperrat anteeksi ja tunnet sen turhautuneisuuden "kun mä en vittu näe..! Missä se saatana on.. Voi vitunvittu!"
Kohteesi (sen oikean ) tavoitettuasi et päästä enää irti. Loput tavarat haetaan yhdessä tai ne saavat jäädä.
Ei ole heikkonäköisell'ä helppoa..
Tänään menin Instruun ja hankin itselleni piilolinssit 8-9:n? vuoden tauon jälkeen. Sain tietää silmieni kunnon, näkökyvyn sun muut lääketieteelliset asiat ja lopulta MAHTAVAN palvelun (kiitos lippulaivan Instru!) jälkeen kuljin ulos uudet kumit silmissäni. JA voi tytöt se maailma, joka mulle avautui! Mä ihailin ja tutkin, huokailin ja taas ihailin sitä kirkasta selkeää näkymää <3 Melkein 10 vuotta omaa idiotismiani olen elänyt sumussa (kirjaimellisesti) ja haparoinut tylsiksikin käyneitä tuttuja reittejä, panikoinut autossa ja eksynyt miehestäni kaupassa :D
Nyt minä näen. Näen koulussa ne tärkeät asiat taululla, koirani kaukana metsässä, hiipparit lauantai öisin kadulla ja mieheni toisella puolen kaupan käytävää :)!
Ihan älyttömän mahtava olotila ja antaa muuten sen 100% lisää itseluottamusta. "mä näen".
Palaan taas <3
PS sain kokeesta koulussa 38/40 pistettä <3!
T: KR ja uudet silmät uusi maailma!
Nolona soperrat anteeksi ja tunnet sen turhautuneisuuden "kun mä en vittu näe..! Missä se saatana on.. Voi vitunvittu!"
Kohteesi (sen oikean ) tavoitettuasi et päästä enää irti. Loput tavarat haetaan yhdessä tai ne saavat jäädä.
Ei ole heikkonäköisell'ä helppoa..
Tänään menin Instruun ja hankin itselleni piilolinssit 8-9:n? vuoden tauon jälkeen. Sain tietää silmieni kunnon, näkökyvyn sun muut lääketieteelliset asiat ja lopulta MAHTAVAN palvelun (kiitos lippulaivan Instru!) jälkeen kuljin ulos uudet kumit silmissäni. JA voi tytöt se maailma, joka mulle avautui! Mä ihailin ja tutkin, huokailin ja taas ihailin sitä kirkasta selkeää näkymää <3 Melkein 10 vuotta omaa idiotismiani olen elänyt sumussa (kirjaimellisesti) ja haparoinut tylsiksikin käyneitä tuttuja reittejä, panikoinut autossa ja eksynyt miehestäni kaupassa :D
Nyt minä näen. Näen koulussa ne tärkeät asiat taululla, koirani kaukana metsässä, hiipparit lauantai öisin kadulla ja mieheni toisella puolen kaupan käytävää :)!
Ihan älyttömän mahtava olotila ja antaa muuten sen 100% lisää itseluottamusta. "mä näen".
Palaan taas <3
PS sain kokeesta koulussa 38/40 pistettä <3!
T: KR ja uudet silmät uusi maailma!
maanantai 29. joulukuuta 2014
Hyvää UUtta Vuotta 2015
Vähän etuajassa ;)
Heräsin tänään kummallisen hyväntuulisena, vaikka vietinkin yöni sohvalla. Makkarissa ei ilma kulkenut ja inkku piereskeli. Tuntui etten saa happea ja kirmasin olohuoneeseen avaamaan parvekkeen oven ja nuuhkin kirpeää pakkasyön tuulta minkä skämäsillä keuhkoillani ehdin. Päätin sitten jäädä olkkariin unille ja se taisi olla ihan jees päätös.
Huomenna on se suomi-ihmisten virallisista virallisin kännäyspäivä ja mua itseasiassa hieman se ahdistaa.. Haluaisin olla ihan vaan himassa, siemailla oluen kaksi saunan päälle ja lorvia sohvalla. Onneksi mun ei ole pakko tehdä mitään mitä en halua :)
Kohta alkaa taas koulu, ihanaa! Vaikka meidät jaetaankin nyt omiin ryhmiimme eli merkkarit ja datikset.. Snif aloin jo dikata porukasta niin paljon ja nyt täytyy taas tutustua uusiin ihmisiin. No kyllä mä selviän :D hahhah olenhan super vuman.
Ootan innolla ens vuotta. Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan?! Niin hyvää kuin pahaakin. Kaikki otetaan vastaan tällä vimmalla jonka olen jostain saanut kaivettua esiin.
Fiilis on jotain sanoinkuvaamatonta. Oon käynyt niin paljon asioita läpi päässäni, kelannut tekemiäni ja tekemättä jättämiäni juttuja, kaikkia niitä hyviä ja pahoja asioita. Miettinyt mitä olen oppinut, missä oon kehittynyt, mitä täytyy vielä oppia ja tehdä että olen jokseenkin se sama Pikku-Jenna kuin valovuosia sitten.
Suurin edistys taitaa olla (omasta mielestäni) se, että mä nautin elämästä nykyisin. On ihanaa herätä aamulla, siemata kahvit ja heittää koiran(rien) kanssa lenkki. Siivoilla, shoppailla ja niin olla koulussa.
Elää ja nauttia elämästä.
Miehen kanssa ollaan myös edistytty ihan saatanan paljon <3 Toki meillä vieläkin kipinää sinkoaa niin hyvän kuin pahankin puolella, mutta me ollaan opittu rauhoittumaan ja puhumaan. Siinä missä ennen ihan kunnolla vedettiin herneet ja jaakot neniimme ja paineltiin kuka mihinkin. Hienoa hyvä me!
Tästä on siis hyvä aloittaa uutta vuotta ja nauttia siitä entistäkin enemmän!
Hyvästi ahdistus ja murheet, tervetuloa elämä nautinnot ja seikkalut!
T:KR ja elämän nälkä
Heräsin tänään kummallisen hyväntuulisena, vaikka vietinkin yöni sohvalla. Makkarissa ei ilma kulkenut ja inkku piereskeli. Tuntui etten saa happea ja kirmasin olohuoneeseen avaamaan parvekkeen oven ja nuuhkin kirpeää pakkasyön tuulta minkä skämäsillä keuhkoillani ehdin. Päätin sitten jäädä olkkariin unille ja se taisi olla ihan jees päätös.
Huomenna on se suomi-ihmisten virallisista virallisin kännäyspäivä ja mua itseasiassa hieman se ahdistaa.. Haluaisin olla ihan vaan himassa, siemailla oluen kaksi saunan päälle ja lorvia sohvalla. Onneksi mun ei ole pakko tehdä mitään mitä en halua :)
Kohta alkaa taas koulu, ihanaa! Vaikka meidät jaetaankin nyt omiin ryhmiimme eli merkkarit ja datikset.. Snif aloin jo dikata porukasta niin paljon ja nyt täytyy taas tutustua uusiin ihmisiin. No kyllä mä selviän :D hahhah olenhan super vuman.
Ootan innolla ens vuotta. Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan?! Niin hyvää kuin pahaakin. Kaikki otetaan vastaan tällä vimmalla jonka olen jostain saanut kaivettua esiin.
Fiilis on jotain sanoinkuvaamatonta. Oon käynyt niin paljon asioita läpi päässäni, kelannut tekemiäni ja tekemättä jättämiäni juttuja, kaikkia niitä hyviä ja pahoja asioita. Miettinyt mitä olen oppinut, missä oon kehittynyt, mitä täytyy vielä oppia ja tehdä että olen jokseenkin se sama Pikku-Jenna kuin valovuosia sitten.
Suurin edistys taitaa olla (omasta mielestäni) se, että mä nautin elämästä nykyisin. On ihanaa herätä aamulla, siemata kahvit ja heittää koiran(rien) kanssa lenkki. Siivoilla, shoppailla ja niin olla koulussa.
Elää ja nauttia elämästä.
Miehen kanssa ollaan myös edistytty ihan saatanan paljon <3 Toki meillä vieläkin kipinää sinkoaa niin hyvän kuin pahankin puolella, mutta me ollaan opittu rauhoittumaan ja puhumaan. Siinä missä ennen ihan kunnolla vedettiin herneet ja jaakot neniimme ja paineltiin kuka mihinkin. Hienoa hyvä me!
Tästä on siis hyvä aloittaa uutta vuotta ja nauttia siitä entistäkin enemmän!
Hyvästi ahdistus ja murheet, tervetuloa elämä nautinnot ja seikkalut!
T:KR ja elämän nälkä
maanantai 15. joulukuuta 2014
Koulua, ovenkarmeja ja harmaita hiuksia
aloitin tosiaan koulun 2.12.14 ja joo kivaahan siellä on. Jengi on hauskaa ja opettajatkin kivoja. Kaikille on tullut myös selväksi alter egoni alias Pikku Myy ;) (sorry for that)
Oon ollut Ö:n luona nyt kai jo pari viikkoa Nepsun kanssa ja voi penteleen piski! Se on siis yksinollessaan (minä koulussa, mies töissä) syönyt tuolla vessassa yhden ovenkarmin, juonut vessanpöntön tyhjäksi, pureskellut vessan lukkoa ja ollut hyvin ahdistunut.
Koitin sille kuonokoppaa. Sellaista muovista. No paskanmarjat, joka kerta vastassa oli koira, massiiviset tuhot ja kuonokoppa joko lattialla tai kaulalla roikkumassa. Ja voi kyllä! Vaikka mitä virityksiä koitin jotta naamari pysyisi, mutta noup. :D Nyt jo naurattaa, silloin itketti.
kaipa se tästä, koska mehän tullaan viettämään täällä kakkoskodissa PALJON aikaa tulevaisuudessa ;) Joten Nepsis saa alkaa tottua.
Tänään kuitenkin mennään koiran kanssa kotiin, on paperihommia + 3 koulupäivää. Ne ollaan kotona ja sitten alkaakin 3 viikon joululoma joka varmaankin tullaan viettämään täällä murujen luona <3
Oon kyllä nauttinut olostani. Siis ihan kaikintavoin. On ollut hyvä ja turvallinen olo, kotoisa ja lämmin. Tähän voisi jopa tottua ;)
Kesällekkin on tehty alustavia suunnitelmia, ne ovat vain säästämistä sekä pientä hiontaa vaille valmiit. Odotan ihan älyttömästi <3 Vau.
Kai tän jutun pointti oli kertoa, että olen tällähetkellä äärettömän onnellinen, tyytyväinen ja iloinen. Elämä alkaa muotoutua pikkuhiljaa urilleen ja voin sanoa odottavani tulevaisuutta INNOLLA: en enää murehtien ja ahdisttusta kokien.
Onhan mulla aika ihana Ö <3
Nyt tiskaamaan1
T: KR ja Ihana elämä
Oon ollut Ö:n luona nyt kai jo pari viikkoa Nepsun kanssa ja voi penteleen piski! Se on siis yksinollessaan (minä koulussa, mies töissä) syönyt tuolla vessassa yhden ovenkarmin, juonut vessanpöntön tyhjäksi, pureskellut vessan lukkoa ja ollut hyvin ahdistunut.
Koitin sille kuonokoppaa. Sellaista muovista. No paskanmarjat, joka kerta vastassa oli koira, massiiviset tuhot ja kuonokoppa joko lattialla tai kaulalla roikkumassa. Ja voi kyllä! Vaikka mitä virityksiä koitin jotta naamari pysyisi, mutta noup. :D Nyt jo naurattaa, silloin itketti.
kaipa se tästä, koska mehän tullaan viettämään täällä kakkoskodissa PALJON aikaa tulevaisuudessa ;) Joten Nepsis saa alkaa tottua.
Tänään kuitenkin mennään koiran kanssa kotiin, on paperihommia + 3 koulupäivää. Ne ollaan kotona ja sitten alkaakin 3 viikon joululoma joka varmaankin tullaan viettämään täällä murujen luona <3
Oon kyllä nauttinut olostani. Siis ihan kaikintavoin. On ollut hyvä ja turvallinen olo, kotoisa ja lämmin. Tähän voisi jopa tottua ;)
Kesällekkin on tehty alustavia suunnitelmia, ne ovat vain säästämistä sekä pientä hiontaa vaille valmiit. Odotan ihan älyttömästi <3 Vau.
Kai tän jutun pointti oli kertoa, että olen tällähetkellä äärettömän onnellinen, tyytyväinen ja iloinen. Elämä alkaa muotoutua pikkuhiljaa urilleen ja voin sanoa odottavani tulevaisuutta INNOLLA: en enää murehtien ja ahdisttusta kokien.
Onhan mulla aika ihana Ö <3
Nyt tiskaamaan1
T: KR ja Ihana elämä
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
Ylitä itsesi- viikko
Kävin tosiaan siellä kouluhaastattelussa ja sitten eräänä iltana nikotiinipurkkaa jauhaessani suustani kuului iso POKS ja syljin käteeni jonkin palan.. Paineen tunne leuoissani helpotti ja arvasin heti, jotta paikka on irti. Poissa.
Tarkastus suuhun ja karu totuus paljastui: ei auta itku vaan hammaslääkäri kutsuu.
Minä joka pelkään hammaslääkäriä enemmän kuin mitään, soittelin ja varailin aikoja ja lopulta perjantaina löysin itseni Espoon keskustasta terveyskeskus Samariasta.
Siis jotain niin kamalaa!! Mutta lopulta 30 min myöhemmin poistuin hymyillen (vaikkakin täristen) ja itseni ylittäneenä (Jo toinen kerta tälle viikkoa!!!) Samariasta suussani väliaikainen lääkepaikka :)
Koko hoitokeissi oli yksi suuren suuri ja nolottava episodi. Odotushuoneessa koitin rauhoitella itseäni kaikin keinoin ja saada alkavan paniikin pois. Kutsuttaessa huoneeseen, mietin kahdesti ja lipaisin koloa suussani "joo mennään vaan".. Huoneessa se iski. NÄIN sen _tuolin_.
Istuin siihen täristen ja jotain pikaista kerroin miksi paikalla olen. Siinä se. Kurkkaus suuhun ja sitten huomaan silmilläni sen piikin. Kymmen metrisen puudutus piikin ja mieleeni palasi ajat ala-asteelta. Kipua. KAUHUA KIPUA! Kysyin mihin tuo piikki on menossa ja kuultuani sen sai paniikki vallan ja kaikki keskeytyi.
Minä iso aikuinen nainen, itken ja kiroan kaikki maailman alimpaan helvettiin ja pyydän päästä kotiin.
Kymmenen minuuttia siinä juteltuamme ja minun rauhoituttua, saimme sovittua diilin väliaikaisesta paikasta jonka laittoon menisi minuutti ja sillä pärjäisin joulukuun alkuun, jolloin on uusi hml-keikka esilääkityksellä.
Myönnän, nolottaa moinen purkaus, mutta tein sen ja olen ylpeä! Olisin voinut jättää menemättä ja olla ilman ruokaa ja kahvia edelleen :D
Joulukuussa siis uudestaan ja kovin kehutulle ihmiselle esilääkityksen kera :)
T: KR ja hammaslääkäri pelko
Tarkastus suuhun ja karu totuus paljastui: ei auta itku vaan hammaslääkäri kutsuu.
Minä joka pelkään hammaslääkäriä enemmän kuin mitään, soittelin ja varailin aikoja ja lopulta perjantaina löysin itseni Espoon keskustasta terveyskeskus Samariasta.
Siis jotain niin kamalaa!! Mutta lopulta 30 min myöhemmin poistuin hymyillen (vaikkakin täristen) ja itseni ylittäneenä (Jo toinen kerta tälle viikkoa!!!) Samariasta suussani väliaikainen lääkepaikka :)
Koko hoitokeissi oli yksi suuren suuri ja nolottava episodi. Odotushuoneessa koitin rauhoitella itseäni kaikin keinoin ja saada alkavan paniikin pois. Kutsuttaessa huoneeseen, mietin kahdesti ja lipaisin koloa suussani "joo mennään vaan".. Huoneessa se iski. NÄIN sen _tuolin_.
Istuin siihen täristen ja jotain pikaista kerroin miksi paikalla olen. Siinä se. Kurkkaus suuhun ja sitten huomaan silmilläni sen piikin. Kymmen metrisen puudutus piikin ja mieleeni palasi ajat ala-asteelta. Kipua. KAUHUA KIPUA! Kysyin mihin tuo piikki on menossa ja kuultuani sen sai paniikki vallan ja kaikki keskeytyi.
Minä iso aikuinen nainen, itken ja kiroan kaikki maailman alimpaan helvettiin ja pyydän päästä kotiin.
Kymmenen minuuttia siinä juteltuamme ja minun rauhoituttua, saimme sovittua diilin väliaikaisesta paikasta jonka laittoon menisi minuutti ja sillä pärjäisin joulukuun alkuun, jolloin on uusi hml-keikka esilääkityksellä.
Myönnän, nolottaa moinen purkaus, mutta tein sen ja olen ylpeä! Olisin voinut jättää menemättä ja olla ilman ruokaa ja kahvia edelleen :D
Joulukuussa siis uudestaan ja kovin kehutulle ihmiselle esilääkityksen kera :)
T: KR ja hammaslääkäri pelko
tiistai 11. marraskuuta 2014
Kouluhaastattelu
Kävin eilen kouluhaastattelussa, johan olen loisinut kotona monta kuukautta.
Ja en muista koska viimeksi olen saanut niin pahan paniikkikohtauksen! Olin aivan varma että kuolen. Henki ei kulkenut, jalat eivät meinanneet kantaa ja oksennus oli ihan lähellä.
En pystynyt puhumaankaan kuskilleni ja itku puristi silmää sydämen lyöntien tahdissa.
Tärisin kuin haavanlehti ja teki mieli vain karata paikalta, antaa olla. Mutta MINÄ TEIN SEN!
Tuon kamalan kokemuksen jälkeen iski niin paha olo, että nielin oksennusta takaisin ja koitin vain sulkea ajatukseni. Minä voitin. Ylitin itseni. (Ilman herra Ö:tä se ei olisi tapahtunut)
Sitten iski kylmyys, se puri luihin ja ytimiin ja edelleen olo oli heikko. Vaikka kauhukokemus oli ohitse. Kun viimein pääsin kotiin, lysähdin Nellan kanssa ulkoilun jälkeen sohvalle ja siitä en suuremmin noussut.
En oikein käsitä mikä siinä niin ahdisti, liekö se iso paikka ja suuret määrät ihmisiä.. Mutta se oli kamalaa.
Silti, enemmän kuin mitään haluan ks paikkaan opiskelemaan!
Nyt jännätään pääsenkö:)
T: Ei pidä ihmisjoukoista ihminen
Ja en muista koska viimeksi olen saanut niin pahan paniikkikohtauksen! Olin aivan varma että kuolen. Henki ei kulkenut, jalat eivät meinanneet kantaa ja oksennus oli ihan lähellä.
En pystynyt puhumaankaan kuskilleni ja itku puristi silmää sydämen lyöntien tahdissa.
Tärisin kuin haavanlehti ja teki mieli vain karata paikalta, antaa olla. Mutta MINÄ TEIN SEN!
Tuon kamalan kokemuksen jälkeen iski niin paha olo, että nielin oksennusta takaisin ja koitin vain sulkea ajatukseni. Minä voitin. Ylitin itseni. (Ilman herra Ö:tä se ei olisi tapahtunut)
Sitten iski kylmyys, se puri luihin ja ytimiin ja edelleen olo oli heikko. Vaikka kauhukokemus oli ohitse. Kun viimein pääsin kotiin, lysähdin Nellan kanssa ulkoilun jälkeen sohvalle ja siitä en suuremmin noussut.
En oikein käsitä mikä siinä niin ahdisti, liekö se iso paikka ja suuret määrät ihmisiä.. Mutta se oli kamalaa.
Silti, enemmän kuin mitään haluan ks paikkaan opiskelemaan!
Nyt jännätään pääsenkö:)
T: Ei pidä ihmisjoukoista ihminen
perjantai 17. lokakuuta 2014
Vihdoinkin hyvä päivä?
Heräsin aikasta myöhään (valvottuani timangipelin kera 03 asti:D) ja huomasin aivan upean auringon, joka korosti puiden syksyistä väriä <3
Ei muuta kuin kahvit nassuun ja koiria viemään ulos. Viliputille potkin taas lehtiä ja käskin etsiä oravia, Nella sen sijaan sai hieman olla "palvesluskoira" ja tottista vedettiin. Hienoja olivat molemmat <3
Mulle iski nenu ja posket hekumoimaan kilpaa syksyn punaisten lehtien kanssa ja olo oli mahtava, jaksoin jopa imuroida ja luututa lattiat!! :D Sitten jumituin koneelle pelaamaan xD Parantumaton
Tänään on ollut hyvä fiilis, vaikka väliin onkin ahdistanut asiat ö y x ja z. Mutta paskat niistä. Kaikki hoituu olen varma.
Mun piti tehdä ruokaakin, itselleni. Mutta korvasin sen näköjään pannullisella kahvia kunnes muistin että "syödä pitää tai tulee kiukku!" No huomenna syön. (söin tänäänkin) kymmenen edestä.
KOhta annan koirille pusut ja suukot ja painun aa aa tuutimaan, jotta jaksan herätä aamulla aikasin (eli klo 16 :D) VITSI oli :P
Tsiigaillaan
Ei muuta kuin kahvit nassuun ja koiria viemään ulos. Viliputille potkin taas lehtiä ja käskin etsiä oravia, Nella sen sijaan sai hieman olla "palvesluskoira" ja tottista vedettiin. Hienoja olivat molemmat <3
Mulle iski nenu ja posket hekumoimaan kilpaa syksyn punaisten lehtien kanssa ja olo oli mahtava, jaksoin jopa imuroida ja luututa lattiat!! :D Sitten jumituin koneelle pelaamaan xD Parantumaton
Tänään on ollut hyvä fiilis, vaikka väliin onkin ahdistanut asiat ö y x ja z. Mutta paskat niistä. Kaikki hoituu olen varma.
Mun piti tehdä ruokaakin, itselleni. Mutta korvasin sen näköjään pannullisella kahvia kunnes muistin että "syödä pitää tai tulee kiukku!" No huomenna syön. (söin tänäänkin) kymmenen edestä.
KOhta annan koirille pusut ja suukot ja painun aa aa tuutimaan, jotta jaksan herätä aamulla aikasin (eli klo 16 :D) VITSI oli :P
Tsiigaillaan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)