Lyhyesti:
Hain kouluun, pääsin sinne.
Haaveiltiin miehen kanssa kaupungin asunnosta (toinen asui yksärillä toinen SATOlla) saatiin se.(siis kaup. kämppä)
Aloin kyllästyä ja tylsistyä,koska koulua oli se 1-3 krt viikko. Sain vain opintoVITUNtukea.
Päätin hakea töitä. Pääsin haastatteluun. Pääsin toiseen haastatteluun. Ja sain TÖITÄ.
Olen riidellyt ystävieni kanssa, olen ollut vaikea Ystäväni ovat olleet vaikeita. Mieheni on ollut vaikea. (ja on edelleen <3). Olen pohtinut ja miettinyt, ollut todella ahdistunut ja sitten: PIM!
Ei en seonnut (valitettavasti:D) vaan kaikki palaset, ne jotka ovat olleet hukassa vuodesta 2007 saakka, loksahtivat paikoilleen ja näin kaiken ihan uusin silmin.
Kannoin valtavaa taakkaa harteillani, elin pienessä surukuplassani kokoajan. Koko helvetin ajan vuoden 2007 kesästä vuoden 2015 helmikuun alkuun. Se kupla oli Äiti. Äitini ja hänen poismenonsa.
Suurempaa surua en ole koskaan kokenut ja toivon etten koekkaan.
En tiedä mitä asiasta sanoisin, mutta sen voin sanoa: älä tee kuten minä tein! Minä hautasin sen surun viinaan. Kaikkihan sen tietävät, että hetken ilo loppu illan suru.
Ei se viina auta mihinkään. Tosiasia.
Elämäni on saanut ihan uuden käänteen. Se painava ahdistava suru, joka harteitani on painanut on poissa. Äiti ei ole poissa, Hän, minun Rakas Äitini on aina Ikuisesti sydämessäni ja mukanani, tein mitä vain. Mutta olotilani on muuttunut.
Oloni on rauhallinen, varma ja toiveikas. Tulevaisuus kiinnostaa ja innolla odotan uuden työpaikkani avajaisia sekä tiiminä työskentelyä.
Olen liikkunut ihmisten ilmoilla useamman kerran viikossa ja ihan jopa omasta tahdostani :D
Siinä missä aiemmin panikoin päivän myöhässä olevasta sähkölaskusta tuntuu olevan valovuosia :D Nyt vain naurahdan, päivä tai kaksi ei maata kaada! Kiitos minun S:lle :) Kunpa hänkin huomaisi saman muutoksen minussa kuin itse olen huomannut!
Kaiken kaikkiaan, elämä hymyilee, ja minä hymyilen takaisin. Olen koulussa, olen saanut töitä rakastamaltani alalta, mieheni kanssa saimme kaupungin asunnon jossa hyvät ulkoilumaastot koiria ajatellen.. Halpa vuokra hyvät palkat!
Pakko olla kiitollinen <3
Ja niin olenkin. Olemme:)
PS: Kaupanala on ihana. On hyväntuulista asiakasta, pahantuulista ja kaikkea siltä väliltä. Sama koskee meitä myyjiä.
Mutta se pieni hymy, katsekontaksi tai nyökkäys voi muuttaa pahankin päivän hyväksi.
Itse asioin tänään niin nyrppiksen neidin kassalla että huh :D Sitruunatkin muuttuivat hunajaisiksi, mutta minä hymyilin hänelle (saamatta mitään! takaisin) Ja mietin, onneksi en ole tuollainen. On mullakin ne mädät päivät mutta silti hymyilen tai ainakin yritän!:
Nyt kauniita unia <3 Me painumme vielä pissakävelylle!
Suurella <3: KR
