Jostain on aloitettava..

Koirat ovat 98% koko elämäni joten niille on hyvä olla ihan oma bloginsa.

Minä.. Minä taas haluan jauhaa omasta elämästäni ja koirista ihan erikseen, siksi siis aloitan toisen :)


Elämä on näin karvaa vaille 29-vuotiaan näkökulmasta ihan täyttä kaaosta ja hulluutta. Mun pitäis olla jo naimisissa, duunissa ja niitä lapsiakin.. EI KUULU MUN haaveisiin. (paitsi työt ja elämän prinssin /kanssa/ naiminen)
Tällähetkellä kaikki on ihan sekaisin, asunto lähtee remontin vuoksi alta ja uutta etsitään, mutta sen esteenä on noin + 3000 € velkoja ja voi taivas.. Miten mä tästä selviän? Ellen laskemalla housuja alas ja sitä en tee edes herra Ö:lle.. *harvoin*

No kaikki kyllä selviää, sen olen oppinut rakkaalta ystävältäni. Hänen tapaamisensa myötä myös painava paniikkihäiriöni on kadottanut otteensa minusta, toki joskus puree varpaasta, mutta potkin sitä päähän.

Se mitä tunsin tämän vuoden maaliskuussa/huhtikuussa on poissa! Se kalvava ahdistus, joka söi sisältä kaiken, tiputti hiukset ripset ja kuivaannutti huuletkin1! ON POISSA. Nyt on vain voittamisen halu. Ja minä voitan.
Mutta ilman ihanaakin ihanampaa S.ää en olisi tässä (jopas rimmasi :D) ja hänen perheensä <3 Voi kuinka heitä kaikkia rakastan!

Uskon että kaikki kääntyy vielä oikein päin ja minäkin löydän sen ELÄMÄNI miehen ;) Jos en, Menen S:n esikoisen kanssa naimisiin ja synnyttelen niitä betoniporsaita :D:D

Olette maailman rakkaimmat<3!


Olen siis 29 vuotias akan retale, joka rakastaa syksyä ja koiria. Ja jolla on monimutkainen lapsus/nuoruus/aikuus takana niin ja edessä.

Elämä heittää aina välillä sellaista häränpyllyä ja arpanoppaa, ettei aina tedä missä  mennään ja kuka edes on! Onneksi ONNEKSI  (minun onnekseni;D) elämä viskasi minut epsooseen ja ah, sen lapsuuden rakkaimmain ystävän lähelle.

Kaikki ei ole silti ollut ruusunkukkia ja escadan tuoksua, ei ei.. Olen monet tapahtumat feidannut ja niistä sittne surua kantanut. MUTTA: oppia ikä kaikki!
Nyt haluaisin vain lasten kanssa hassuttelemaan lisää ja olla rakkaani S:n kanssa <3
S on maailman kärsivällisin, pitkämielisin ja maailman paras ihminen ja äiti. Äiti.. Kunpa minustakin joskus kasvaisi edes jotain siihen suuntaan! Kovasti koitan kuitenkin!

Olen oppinut tässä kuudessa kuukaudessa uudestaan mitä on YSTÄVYYS, AVULIAISUUS ja KÄRSIVÄLLISYYS ja kaikesta kiitos kuuluu S:lle. Kunpa jonain päivänä voisin maksaa kaiken takaisin <3 Ja maksankin. En välttämättä rahallisesti kaikkea, mutta osittain.

Olette elämäni <3



KR